The Synod of Whitby: A Battle Between Roman and Celtic Traditions in Eighth Century Anglo-Saxon England

Synodin Whitbysta muistutetaan usein Britannian historiassa merkittävänä tapahtumana, joka ratkaisi kiistan Anglosaksien kirkon liturgioista ja ajoituksesta. Kiista syntyi kahdesta eri kristilliseen perinteeseen: roomalaiseen ja kelttiläiseen.

Roomalainen kristinusko oli saapunut Britannian saarille 600-luvulla Augustinuksen johtamana, kun hän rantautui Kentiin. Keltit olivat ottaneet vastaan kristinuskon Irlannista ja Skotlannista jo paljon aikaisemmin. Kahden tradition välillä oli eroja:

• Liturgia: Roomalaiset seurasivat “Roman missaa”, joka oli kirjoitettu latinaksi ja sisälsi tietyt rituaalit ja rukoukset. Keltit käyttivät “Iirisykseleinen liturgiaa” omalla kielellään, joka oli lähempää kansan uskontoa ja sisältä varhaisempia kristillisten traditioiden elementtejä.

• Ajoitus: Roomalaiset noudattivat pääsiäisen ajankohtaa Rooman kirkon mukaan, kun taas keltit laskivat sen eri tavalla.

Näiden erojen vuoksi Anglosaksinen kirkko jakautui kahteen leirikkeeseen: Yorkin arkkihiippakunta, joka oli roomalaisen tradition kannattaja ja Iona-luostari Skotlannissa, joka edusti kelttiläistä traditio.

Synodin Whitbysta pidettiin vuonna 664 kuningas Oswiu Northumbrian aloitteesta. Synodin tarkoitus oli ratkaista kiista roomalaisen ja keltiläisen tradition välillä. Whitbyssä kohtasivat kaksi keskeistä hahmoa: Yorkin piispa Wilfridus, joka kannatti roomalaista traditiota, ja Iona-luostarin abba Finnan, joka edusti kelttiläistä traditio.

Synodin keskustelut olivat kiivaita ja jatkutuivat useita päiviä. Lopulta Oswiu teki päätöksen: Anglosaksisen kirkon liturgiana otettiin käyttöön roomalainen traditio ja pääsiäinen vietettään Rooman kirkon mukaisesti.

Finnan ja hänen kannattajansa lähtivät Whitbystä pettyneenä, mutta Oswiun päätös vahvisti Anglosaksien kirkon yhteenkuuluvuutta ja avasi tietä Roomalle lähemmän yhteyden muodostamiselle.

Synodin Whitbysta - Seuraukset ja merkitys

Whitbyssä pidetty synodin vaikutus Englannin historiaan oli moninkertainen:

• Yhdistäminen: Synodin päätös yhdisti Anglosaksien kirkkoa ja loi vahvemman perustan Englannin kansalliskirkolle.
• Eurooppalaistuminen: Whitbyssä tehdyn ratkaisun myötä Englanti alkoi lähestyä Euroopan mannerta kulttuurin ja uskonnon saralla.
• Kirjallisuus: Synodin debatti ja päätökset inspiroivat myöhempää kirjallista tuotantoa, kuten Beda Venerabilisen teoksia.

Synodin Whitbysta on tärkeä esimerkki siitä, kuinka uskonnolliset erimielisyydet voivat johtaa merkittäviin muutoksiin yhteiskunnassa ja historiassa. Whitbyssä tehdyn ratkaisun vaikutukset ovat tuntuvina Englannin historiassa yhä tänään.

Whitby Synodin osanottajat: Avainhahmot ja näkökulmat

Nimi	Toiminta	Näkökulma
Oswiu	Northumbrian kuningas	Halusi yhdistää Anglosaksisen kirkon

| Wilfridus | Yorkin piispa | Kannatti roomalaista traditiota |

| Finnan | Iona-luostarin abba | Edusti kelttiläistä traditiota |

Oswiu:

Kuningas Oswiu oli merkittävä hahmo Englannin historiassa. Hänen päätöksensä Synodin Whitbysta vahvistivat hänen asemaansa Englannin ensimmäisenä “kristittynä kuninkaana”. Oswiu halusi luoda vahvan Anglosaksien kirkon, joka yhdistäisi kuningaskuntaa ja vahvistaisi sen asemaa Euroopassa.

Wilfridus:

Wilfridus oli Yorkin piispa, joka oli perehtynyt roomalaiseen traditioon Roomassa vietettyjen opintovuoiden ansiosta. Hän uskoi vahvasti, että roomalainen liturgia oli parempi ja sopiva Englannin kirkon tarpeisiin. Wilfridus tunnettiin myös karismaattisena johtajana ja taitavana diplomattina.

Finnan:

Finnan oli Iona-luostarin abba ja kelttiläisen tradition kannattaja. Hän uskoi, että keltitinen liturgia oli lähempänä kansan uskontoa ja säilytti vanhaa kristinuskon traditiota.

Whitby Synodin keskustelut ovat tärkeä kuvaus 800-luvun Englannin uskonnollisista ja poliittisista suhteista. Synodin päätökset vahvistivat Anglosaksisen kirkon yhteenkuuluvuutta ja avasivat tietä läheisemmille yhteyksille Eurooppaan.